perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: 15. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017! 

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa joka tiistai ja perjantai. 

15. luukku: Päiväkirja // joulu 2013



Monet tässäkin kalenterissa esiintyvät kirjat taitavat olla vähän sieltä synkemmästä päästä, eikä Anne Frankin Päiväkirjaakaan voi välttämättä iloiseksi sanoa. Vaikka kirjassa onkin valonpilkahduksia, Annen ja muiden piileskelijöiden lopun tietäminen tuntuu pahalta. Kirjan lukeminen joulun aikaan oli myös hyvä muistutus siitä, että kaikilla ei ole asiat niin hyvin kuin itsellä. Minä saatoin käpertyä peiton alle lukemaan kuunnellen joululauluja ja ahtaa napani täyteen ruokaa tai käydä vaikka kävelemässä ulkona, jos niin halusin. Annella ei ollut siihen mahdollisuutta, vaikka hän siitä unelmoikin. Vaikken itse ole koskaan ollut erityisen ahkera pitämään päiväkirjaa, Annen kunniaksi kirjoitin pienen, hänelle omistetun merkinnän jouluaattona. 

Tämä joulu on muistikuvissani kurjan lumeton. Vaikka se olikin ihan typerää, valoa pimeyteen toi välipäivinä kaukaa kylään tullut ystävä, jonka kanssa kävimme seikkailemassa niin metsässä (suunnistusta ilman karttaa periaatteella "olen mä tästä kerran aiemmin kävellyt, kyllä me kotiin löydetään") kuin alennusmyynneissäkin. 

Muistakaa pitää toisistanne huolta <3

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: 12. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017! 

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa joka tiistai ja perjantai. 

12. luukku: Kirjavaras // joulu 2015




29.12.2015, aamuyö. 
Celestine on aloittanut kirjaa jouluaattona, eikä ole voinut laskea sitä käsistään. Nyt hän lukee Kirjavarkaan viimeisiä sivuja naama punaisena ja pöhöttyneenä, nyyhkyttäen lähes hysteerisesti. Posket muuttuvat märemmiksi jokaisen kääntyvän sivun myötä. Kirja päättyy. Celestine yrittää tukahduttaa vollotuksensa tyynyyn, ettei herättäisi koko taloa. Hieman rauhoituttuaan hän sammuttaa valon ja laskee kirjan lattialle. Hän vetää peiton päälleen ja tuijottaa pimeässä kattoon. Sitten hän alkaa parkua uudelleen ja ihan oikeasti itkee itsensä uneen. 

Ensimmäisen lukiovuoden "musertavan rankka" syksy oli lastenleikkiä verrattuna kakkosvuoden syksyyn, mutta joululoma tuli siltikin kuin tilauksesta. Nautin suunnattomasti yksinolosta ja rauhoittumisesta, vaikka lunta taisikin olla masentavan vähän. 

Olen blogannut kirjasta täällä

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: 8. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017! 

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa joka tiistai ja perjantai. 

8. luukku: Maresi // joulu 2014


Toissapäiväisen itsenäisyyspäivän kunniaksi kotimainen, palkittu teos, eli Maria Turtschaninoffin Maresi. Tahdoin kovasti lukea Maresin, koska pidin Turtschaninoffin edellisistä kirjoista kovasti. Roikuin kirjaston varausjonossa kuukausikaupalla ja kitisin, koska se ei näyttänyt ikinä lyhentyvän. En kuitenkaan tajunnut, että voisin pyytää kirjaa joululahjaksi ja välttyä jonoilta. Onneksi tontut kuulivat huokailuni, ja kirja paljastui aattona paketista. 

Luin Maresin lähes saman tien, samojen pyhien aikana kuin ensimmäisestä luukusta paljastuneen Christienkin. Oli hyvin lumista ja kylmää, kuten ensimmäisessa luukussa sanoinkin. Emme viettäneet joulua kotona, ja tapaninpäivän iltana pakkauduimme autoon palataksemme kotiin. Oli jäätävän kylmää ja säkkipimeää, ja luin auton takapenkillä Maresia taskulampun kylmän sinisessä valossa. Voi kamala, miten pelkäsin! Tunnelma oli juuri oikeanlainen tähän kirjaan. 

Olen blogannut kirjasta täällä

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: 5. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017! 

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa joka tiistai ja perjantai. 

5. luukku: Kahdeksan serkusta // joulu 2009



Louisa M. Alcottin Kahdeksan serkusta ja sen jatko-osan Kun ruusu puhkeaa olen lukenut vain kerran, enkä muista niistä juuri mitään. Tuona vuonna luin kuitenkin kaikki Annat, Runotytöt ja Pikku naiset, joten jouluun jatkunut tyttökirjalinja oli arvattavissa. En muista, oliko näissä jotain jouluseikkailuja, mutta ainakin ne tuovat mieleen joulun. Olin hehkuttanut tyttökirjoja paljon lukeneelle ystävälleni, joka oli jo lukenut Runotytöt aiemmin, mutta luki nyt myös Annat ja Alcottin kirjat. Hän ehti lukea tämän kirjaparin ennen minua ja ilmoitti sen olevan suosikkinsa. Joulun välipäivinä puhuimme puhelimessa: 

"Hei muuten, mä luin sen Kahdeksan serkusta ja nyt on menossa Kun ruusu puhkeaa.
"Oi mahtavaa! Joko se [hahmo] on kuollut?"
"Öööö... Ei.

Ystäväni siis spoilasi minut erään hahmon kuolemasta, mutta täytyy myöntää, etten millään muista, kuka hahmo se oli. Muistan vain, etten pitänyt hänestä. Pitäisiköhän lukea nämä uusiksi? 

Talvella 2009 oli todelliset tulipalopakkaset: oli niin kylmä, että saimme viettää koulussa välitunnitkin sisällä. Tätä kirjaa muistan lukeneeni takan ääressä aattoiltana. Tyttökirjoihin hullantunut kun olin, haaveilin vanhanaikaisista takeista, lapasista ja muhveista, mutta ikävä kyllä minun ei annettu paleltua ja minun piti pukeutua kunnollisiin, nykyaikaisiin toppatakkeihin ja -housuihin. Usein kuitenkin kuvittelin olevani puettu kuin Anna, Emilia tai Marchin tytöt. 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Marraskuun luetut 2017

Marraskuussa 2017 luin kolme kirjaa (565 sivua), joista yksi oli uusinta.

Kunnas, Mauri: Koiramäen Suomen historia (Koiramäki #9) 81 s.
Montgomery, L. M.: Anna ystävämme (Anna #2) 261 s. 
Loe, Erlend: Supernaiivi 223 s. 

kotimaisia: 1
käännöskirjoja: 2
omasta hyllystä: 2
kirjastosta: 1
muualta: 0
Uudelleen luettua -haaste: 6 luettua kirjaa (Kertaus on opintojen äiti)

Kuin tilauksesta sain käsiini Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historian juuri silloin, kun aloittelimme koulussa historian vitoskurssia, joka käsittelee ihan samoja aiheita kuin kirjakin. Vaikka historiasta kerrotaan tarpeeksi lapsille tarpeeksi yksinkertaisesti, se on siltikin todella hyvä tietopaketti Suomen kaukaisemmasta historiasta, ja hyvä muistutus siitä, mikä on Suomi100-huumassa ehkä vähän päässyt unohtumaan: Suomella on historiaa myös ennen itsenäistymistä. Asiantuntevan historiakertauksen lisäksi kirjassa pääsee tutustumaan koiramäkeläisten esivanhempien seikkailuihin, mikä on erittäin hauska lisä. Myös herra Hakkarainen seikkailee milloin missäkin, ja hihittelinkin yhdelle lempihahmolleni ääneen pari kertaa. Onneksi hänenkin esi-isänsä mahtui kirjaan :) Suosittelen tätä kirjaa erittäin lämpimästi! 

Annan kakkososan lukemista aloitin jo ennen kirjoituksia, kun tarvitsin jotain stressiä lieventävää iltalukemista ennen YTL:n kohtaamista. Anna ystävämme on Sateenkaarinotkon ohella niitä sarjan osia, jotka ovat jääneet vähemmälle lukemiselle. Anna ystävämme osoittautui kuitenkin yllättävän hyväksi, vaikken sitä edelleenkään lempiosanani pidä. Paitsi että lukiessani kiinnitin huomiota siihen, että Anna on minun ikäiseni ja toimii jo Avonlean opettajana, myös siihen, että kaksoset Davy ja Dora kokevat todella epätasa-arvoista kohtelua. En muista, ärsyynnyinkö Davyyn yhtä paljon lapsena, mutta muistan harmitelleeni Doran pientä roolia. Nyt minun teki mieli repiä hiuksia päästä joka kerta, kun Davy teki jotain tyhmää. Jos Dora on niin kiltti, ettei hänestä ole mitään kerrottavaa, olisiko hänelle voinut keksiä jonkin särön epätäydellisyyteen? Pahinta on se, että Anna ja Marilla toteavat suoraan ja vielä useampaan otteeseen pitävänsä enemmän Davysta. Onhan Davyssa enemmän luonnetta ja päässä hauskoja ajatuksia, mutta miten sellaisesta kauhukakarasta voi pitää enemmän kuin kiltistä, hyvin käyttäytyvästä lapsesta? Ehkä sisäinen "kiltti tyttöni" kapinoi vastaan: eikö riitä se, että on kiltti, pitääkö ihmisten kiintymyksen saavuttamiseksi olla kamala? Tästä huolimatta kirjassa on monia ihania hahmoja ja hetkiä, kuten kohtaukset Kaikurannassa ja Hester Grayn puutarha, joka on tärkeässä osassa myös Annan unelmavuosissa. Aion jatkaa Annojen uudelleenlukua hitaasti, mutta varmasti. Vihervaara on koti <3 (Täytyy muuten nostaa hattua suomentajalle: vaikka suomennoksia onkin lyhennelty, paikkojen suomennetut nimet ovat ihania.)

Supernaiivin luin kannesta kanteen bussimatkalla Helsinkiin ja takaisin, ja ai että, miten mahtava tunne olikaan lukea kirja lähes yhdeltä istumalta! Kirjakin oli vallan mainio. Päähenkilö katselee maailmaa omasta näkövinkkelistään, pohtii asioita ja purkaa paineita ja ahdistusta omalla, suloisen yksinkertaisella tavallaan. Miten voikaan pitää niin paljon kirjasta, jonka sisältö on lähinnä ajasta ja avaruudesta kertovan kirjan lukua, faksaamista suuntaan jos toiseenkin, listoja, pallon heittelyä, hakka-lelun hakkaamista ja sivukaupalla höpsöjä kirjastohakuja? Tavallaan tästä tuli mieleen Sieppari ruispellossa, jonka luin ykkösellä ollessani. Molempien kirjojen päähenkilöt ovat vähän eksyksissä elämässään ja tapaavat kummallisia ja vähemmän kummallisia ihmisiä matkoillaan. Luulen, että sekä Supernaiivi että Sieppari ruispellossa ovat sellaisia kirjoja, joita joko rakastaa tai sitten inhoaa. Itse kuulun molempien kirjojen kohdalla ensimmäiseen ryhmään. Ehkä luin nämä kirjat juuri sellaisessa elämänvaiheessa, että ne jollain tapaa kolahtivat. Suosittelen Supenaiivia kuitenkin hyvin lämpöisesti! Tähän maailmaan tarvitaan tällaisia kirjoja. 


Marraskuu sujahti ohi sellaista vauhtia, ettei perään ehtinyt. Tuntui, että olin hukkua koulujuttuihin, vaikka suurin osa ajasta taisikin kulua niiden ahkeraan välttelyyn. Jäljellä on enää kirjoitettavia aineita (+ ranska), ja tuntuukin, että kaikkeen pitää panostaa ja tehdä ahkerasti töitä kursseilla, mutta motivaatio on tasoa ei ole ja jaksaminen yhtä korkeissa pisteissä. Marraskuussa tapahtui tästä huolimatta kuitenkin myös kivoja juttuja, vaikka se on aina ollut inhokkikuukauteni maaliskuun ohella. Sain esimerkiksi kuulla viralliset yo-tulokseni, mikä aiheutti unettomuutta ja painajaisia edeltävänä yönä, mutta M sieltä napsahti, sekä psykologiasta että ruotsista. Varsinkin psykan puolesta pelkäsin todella paljon, mutta pisteeni riittivät juuri ja juuri arvosanaan M, mistä olen valtavan onnellinen. Nyt pitäisi vain jaksaa valmistautua kevään urakkaan... Marraskuussa näin myös kavereita: toisten kanssa muistelimme yläasteaikoja ja jaoimme kyllästymistämme Suomi100-juttuun, toisen kanssa yökyläilimme ja pidimme hurjat Heathers-bileet (=karkkia, leffa, musikaali ja diippejä keskusteluja tarinasta ja sen ulkopuolelta). 

Ehdin myös pyörähtää Helsingissä, ihan kaksikin kertaa (ja vielä peräkkäisillä viikoilla). Ensimmäisestä en ainakaan vielä puhu tarkemmin, mutta oli todella hämmentävää olla Helsingissä yksin arkipäivänä. Huomasin hahmottavani kaupunkia paremmin kuin ennen, eikä Google Mapsia tarvittu kuin kerran. Tämä on iso asia, koska minä olen ihminen, joka eksyy 16-vuotiaana koko pienen elämänsä aikaisen kotikaupunkinsa Sokokselle. Toinen pääkaupunkiretki oli tämän viikon Studia-messut. Oli hauska palata Messukeskukseen näin pian kirjamessujen jälkeen, vaikka se vaatikin heräämistä kello 5.30. Tiedän jo, mitä haluan opiskella lukion jälkeen ja minulla on myös kolme vaihtoehtoa, mutta niiden järjestys on vielä epäselvä. Minulla on kuitenkin läjä hakijan oppaita ja Kiss my Turku -kangaskassi, joten eiköhän näillä selvitä. Vaikka lukemisen ja kirjoittamisen kannalta kuukausi oli surkea, ehdin kuitenkin tehdä jotain :)



Kuukauden biisi on As long as you're mine musikaalista Wicked. Vaikka kuuntelin Wickedin jo syyslomalla, ei kuuntelu ole jäänyt pelkästään siihen. Voisin sanoa itseäni jo jonkin asteen faniksi, vaikka koenkin sisäistä tuskaa joka kerta, kun muistan, miten musikaali loppuu. Mielestäni se on äärimmäisen typerä lopetus. Vaikka tarinaa on kirjaan verrattuna sokerikuorrutettu ja siitä on leikattu noin kaksikymmentä vuotta pois, on Wicked kuitenkin paitsi musiikillisesti lumoava, myös ulkonäöltään maaginen musikaali, vaikken olekaan satunnaisia klippejä enempää nähnyt. As long as you're mine sai minut melkein itkemään ensimmäisellä kerralla ja iskee yhä, ei ehkä samalla voimalla, mutta aiheuttaa ainakin miellyttäviä kylmiä väreitä. 

Aivan mahtavaa joulun odotusta! Joulukalenterin uusin luukku aukeaa jälleen tiistaina :) 

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: 1. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017!

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa joka tiistai ja perjantai. 

1. luukku: Hautajaisten jälkeen // joulu 2014


Mikäpä sen parempi tapa aloittaa joulukuu kuin vanha kunnon murha? Agatha Christien Hautajaisten jälkeen ei ehkä kuulu murhakuningattaren parhaimmistoon, mutta on kuitenkin ihan mukava (viiko tässä yhteydessä käyttää tätä adjektiivia?) ja ennalta-arvaamaton murhamysteeri. 

Tämä joulu oli todella kylmä ja luminen, tarpeellinen tauko ysiluokan stressistä ja kiireestä. Vaikka juuri ennen joululomaa tapahtuneita asioita vähän alkulomasta märehdinkin, joulu oli lopulta todella kaunis ja juuri sellainen kuin toivoinkin. 

Olen blogannut kirjasta täällä

lauantai 25. marraskuuta 2017

Superlukumaraton 26.11. (päättynyt) & Maratonin yhteenveto

Tällä kertaa pääsen hyppäämään mukaan Superlukumaratoniin, jota tällä kertaa emännöi Carry on reading -blogin Henna. Minulla on paljon keskeneräisiä kirjoja ja rutkasti koulukiireitä, mikä erittäin huono yhdistelmä. Tarkoitus on lukumaratoonata tämän viikonlopun aikana ja saada keskeneräisten kirjojen kasaa pienemmäksi. Goodreadsin lukutavoite on myös jäljessä (pitäisi lukea vielä kymmenisen kirjaa tämän vuoden aikana), mutta en tiedä, tulenko tänä(kään) vuonna sitä saavuttamaan. 



Kuva Carry on reading -blogista. 

Aloitan maratonin lauantai-iltana kello 18. Lukupinoni on alustavasti seuraava: 


Tuntematon sotilas ja Anna ystävämme ovat molemmat kesken. Ainakin Annan toivoisin saavani luettua loppuun tämän maratonin aikana, en tiedä, uskallanko luvata pystyväni samaan Tuntemattoman kanssa. Lisäksi luettavana ovat I'll give you the sun ja Yeah, yeah, tässä tulemme. Enkuksi lukeminen voi olla turmiollista maratonille, mutta katsotaan kuinka käy :) 

Tsemppiä ja lukuiloa muillekin osallistujille! 

18.30 Melkein onnistuin aloittamaan oikeaan aikaan, mutta piti hoitaa koulujuttuja sitä ennen. Nyt vuorossa kuitenkin Anna ystävämme, tarkoitus lukea se loppuun! 


20.00 Anna luettu, 83 sivua takana. Itkettää hiukan, en muistanut, miten ihana loppu tässä oli. Nyt vähän iltapalaa ja suihkuun, sitten pohditaan, millä jatketaan. 

21.30 Lähden seikkailemaan yötä kohden Tuntemattoman sotilaan kanssa. Viime yönä tuli yökyläilyn takia vähän valvottua, joten en tiedä, kauanko jaksan nyt lukea. Niin kauan kuin silmät pysyy auki ainakin :) hyvää lukuyötä, aamulla nähdään! 


12.40 Luettuja sivuja takana yhteensä 137. Tuntematonta on sen verran vähän jäljellä, että jos en saa sitä luettua tämän maratonin aikana, niin ainakin ensi viikolla saan. Nyt aamupalaa, sitten pidän varmaan vähän taukoa lukemisesta sen verran, että teen jotain koulujuttuja. Kenties puuhailen myös hieman blogin joulukalenteria, alkaahan joulukuu jo ensi viikolla (!!). 

18.30 Päivä hujahti muissa puuhissa ja ehdinkin takaisin kirjan pariin vasta viimeiselle puolelle tunnille, jolloin ehdin lukea 33 sivua Tuntematonta

Yhteenveto

Maratonin yhteenlaskettu sivumäärä oli siis 170 sivua. Se on melko pieni määrä, mutta sainpahan Annan luettua ja Tuntematontakin ihan kivasti eteenpäin. Ehkä olisin ehtinyt lukea enemmän, jos tälle viikonlopulle ei olisi tullut niin paljon muuta tehtävää, mutta ei kannata kuitenkaan ruveta jossittelemaan. Minulla oli kivaa ja se oli pääasia :) 

Kiitos vielä Hennalle maratonin järjestämisestä!