maanantai 1. elokuuta 2016

Heinäkuun luetut

Heinäkuussa 2016 luin yhdeksän kirjaa (2610 sivua), joista kaksi oli spefiä.

Saattaa sisältää spoilereita, luethan omalla vastuulla!

Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat 222 s.
Simukka, Salla: Minuuttivalssi (Kirsikka ja Susanna #2) 144 s.
Gier, Kerstin: Vala: Unien toinen kirja (Unien kirja #2) 343 s.
Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu 251 s.
Austen, Jane: Viisasteleva sydän 311 s.
Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät 375 s.
Hämeen-Anttila, Virpi: Käärmeitten kesä (Karl Axel Björkin tutkimuksia #2) 351 s.
Karra, Petri: Kotiinpaluu: Iloisten ihmisten huvila 327 s.
Väisänen, Hannu: Piisamiturkki ja muita kertomuksia 286 s.

Taivaalta tippuvia asioita voisi kuvailla sanalla kaunis. Kertomus elämän odottamattomista tapauksista herättää runsaasti ajatuksia elämän odottamattomuudesta ja ennustamattomuudesta. Kirja on nopealukuinen, mutta loppuu aivan liian äkkiä. Tunnelma on salaperäinen ja taianomainen. Lapsinäkökulma on uskottava ja tuo tarinaan erilaisen tyylin kuin se olisi saattanut olla aikuisen kertomana. Vaikka kirjassa käsitelläänkin surullisia ja vakavia aiheita, se ei kuitenkaan ole synkkä ja ahdistava, vaan hyvinkin miellyttävä lukukokemus. Upea kirja, suosittelen.

Kirsikan ja Susannan tarinaa jatkava Minuuttivalssi on karistanut kaiken ensimmäisen osan hempeydestä pois. Kirjan sivuilla Kirsikka ja Susanna riitelevät ja päähenkilönä toimiva Susanna ahdistuu tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyhetkestä. Ensimmäisen kirjan söpöydestä ja ruusunpunaisesta ihastumiskuvauksesta ei ole enää tietoakaan. Simukan kirjoitustyyli on kehittynyt, mutta muuten kirja ei erityisemmin ihastuttanut, joskin samaistuin Susannan tulevaisuusahdistukseen. Lopetuksesta pidin, sillä mikä tahansa muu vaihtoehto olisi tuntunut väärältä.

Vala jatkoi samalla linjalla kuin edellinen osa, Lupaus, tarjoten höttöistä viihdettä ja huumoria. Vaikkei Vala Lupauksen tasolle pääsekään, viihdyin silti kirjan kanssa paremmin kuin hyvin ja luinkin sen nopeasti. Pidän suunnattomasti uni-ideasta, kuten taisin jo edellisen kirjan kohdalla mainita. Loistava kesäkirja, sopii hienosti aivojen narikkaan heittämiseen. Liittoa odotellen! Erityisplussa Benedict Cumberbatchista. 

Kun aika loppuu on ahdistava, synkkä ja surullinen tulevaisuudenkuvaus. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta. Sivut kääntyilivät, vaikka ahdisti ja itketti. Harmaan sateinen päivä sai kirjan tuntumaan vielä lohduttomammalta ja maailman kovin synkältä paikalta. Herättää ajatuksia niin ilmastonmuutoksista kuin ihmisistäkin. Suosittelen lukemaan, ravisteli. 

Helsingin kirjamessuilta ostettu Viisasteleva sydän oli Englannin-reissun matkalukemistona. Kyseessä on aivan ihana kirja! Kyseessä ei ole ehkä maailman omaperäisin rakkaustarina, mutta se ei haittaa. Anne on suloinen päähenkilö, eikä muukaan hahmokaarti kalpene hänen rinnallaan. Lukiessa nauroin ääneen useamman kerran ja huokailin myös ihastuksesta kirjaa kohtaan. Kirja on yhtä aikaa höttöinem ja älykäs, loistava yhdistelmä. Ei tule paha mieli, jättää jälkeensä pehmeän ja onnellisen olon. Jos jotain moitittavaa on keksittävä, niin kirjan henkilöissä menee välillä onnellisesti sekaisin: kirjassa kun on useampia samannimisiä henkilöitä. Lisäkiitosta ihanalle pokkarikannelle! 

Harjukaupungin salakäytävät oli kauniin maaginen kertomus Jyväskylästä ja sen salakäytävistä. Salaperäiset salakäytävät, kesäisen kaupungin kadut ja kiemuraiset ihmissuhteet luovat hienon tarinan, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Myös kaksi lopetusta tuo jännitystä. Itse luin Rouge-version, josta pidin enemmän kuin Blancista, vaikka molemmat aiheuttivay yhtä lailla "mitä ihmettä tässä kirjassa oikeen tapahtuu" -tunteen. En tiedä, millaista kirjan lukeminen olisi, ellei Jyväskylä olisi tuttu paikka. Nyt tiesin, miltä Kirkkopuistossa näyttää ja millaista on nousta Harjun portaita.

Tapojeni vastaisesti en ollut lukenut Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovan sarjan ensimmäistä osaa, joten aluksi olin hieman pihalla Käärmeitten kesästä. Pääsin kuitenkin nopeasti mukaan tarinaan ja hahmoihin. Kirja tarjosi ihastuttavaa ajankuvaa 1920-luvun Helsingistä, ja pidin Björkistä päähenkilönä. Murhamysteeri toi mieleen Agatha Christien, mikä oli mukavaa. Kirjan isoimmaksi miinukseksi nousi kuitenkin henkilöiden määrä. Kirjassa on ihan liikaa henkilöitä, joilla on myös samankaltaisia nimiä keskenään. Vähemmästäkin menee sekaisin! Henkilöluettelo löytyy, mutta se löytyy vasta kirjan lopusta. Luen mitä luultavammin kuin sarjan muut osat.

Kotiinpaluu vaikutti alussa lupaavalta, mutta muuttui myöhemmin. En ole edelleenkään varma, pidänkö kirjasta vai en. Välillä kirja nauratti, mutta kun vitsit eivät nousseet enää navan yläpuolelle, ne eivät enää jaksaneet naurattaa. Lisäksi päähenkilöiden jatkuva riitely lähinnä ahdisti. Kirjaa kuitenkin luki nopeasti, eikä lopetuskaan ollut hassumpi.

Piisamiturkki ja muita kertomuksia tarjosi 12 ihastuttavaa novellia. Novellien kertojanääni oli lämmin ja ymmärtäväinen ja tapahtumapaikat erilaisia: miljöistä löytyy niin Pariisia kuin Kouvolaakin. Pidin erityisesti Väisäsen tavasta kertoa erilaisista ihmiskohtaloista ja tehdä pienistäkin tarinoista kertomisen arvosia. Suosikkinovelleikseni nousivat Itse tehty viili, Guadeloupen ihme, Eli Zebbahin voikeksit, Mies Kouvolasta, Ennustuskortit ja Ilotulitus.

Heinäkuu oli melko vauhdikas kuukausi: vietin enemmän aikaa reissun päällä kuin kotona. Heinäkuun isoin juttu oli Englannin-matka, joka oli hieno reissu kaikin puolin. Luin paljon kirjoja, toiset parempia ja toiset huonompia. Editoin myös melko reippaaseen tahtiin. Heinäkuu oli kiva kuukausi.

Mites teillä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)