tiistai 22. syyskuuta 2015

Sekava mutta onnellinen

Koeviikko oli ja meni. Hengissä selvisin, ja fysiikka on mun osalta ikuisiksi ajoiksi ohi. Matikankin kanssa treffaillaan vasta tammikuussa. En varsinaisesti valita. Koeviikon paras puoli oli kuitenkin neljän päivän viikonloppu: tämän viikon maanantaina ja tiistaina oli kokeettomat päivät eli täysin vapaapäivät. Pitkä viikonloppu tuli tarpeeseen, kun on elokuun puolestavälistä herännyt joka arkiaamu suunnilleen klo 6.30 ja raatanut kuin hullu läksyjen ja kokeiden kanssa. Mitä minä sitten tämän pikkulomani aikana tein?


Minä kirjoitin. 

Pusu oli ollut koeviikolla aika lailla paitsiossa, joten oli mukava palata sen pariin pitkästä aikaa. Ehdin kirjoittaa melkein kaksi lukua ja olen todella tyytyväinen itseeni. Tarina on kääntynyt loppupuolelleen ja olo on hieman haikea: kohta joudun jättämään nämä henkilöt (ainakin vähäksi aikaa).  Olen kuitenkin ylpeä, että olen saanut reilussa puolessa vuodessa näin paljon aikaan :) 

En ole heinäkuun jälkeen kirjoittanut mitään muuta fiktiivistä kuin Pusua. Saniksessa kirjoitin novellin ja muutamia pikkutekstejä, mutta tänä viikonloppuna syntyi kaksi runoa. Ensimmäiset runot heinäkuun jälkeen! Pidän itse molemmista kovasti ja olen todella iloinen, että onnistuin kirjoittamaan ne. Varsinkin ensimmäinen aiheutti todella hyvän mielen. 


Minä herkuttelin ja luin. 

Koeviikkosuklaata jäi yli, lisäksi söin kaverin synttäreillä itseni ähkyyn ja tänään napostelin sitruunakarkkeja ja join osapuilleen ämpärillisen teetä. (Ja söin tuon croissantin.) Luin Kate Bushin elämäkerran, Clockwork princen, kuvassa näkyvän Elämäni seinäruusuna ja aloittelin Tähtimosaiikkia. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut yhtä ahkerasti. Ennen koulunalkua varmaan. Olen ohan sekaisin, koska kaikki kirjat pistivät mut jollain lailla sekavaan ja herkkään mielentilaan. Huh.


Minä katsoin Tuulen viemää

Luin ihanaakin ihanamman romaanin kesällä, ja nyt katsoin viimein tämän ihanaakin ihanamman elokuvan. Vaikka tekniset ongelmat (joku kurja oli naarmuttanut ensimmäisen dvdn niin pahasti, että se hyppäsi kohdasta toiseen ja niin multa jäi alkupuolelta pätkä näkemättä. Toinen dvd ei sitten suostunutkaan pyörimään soittimessa ja olin jo vaipunut epätoivoon etten näkisi elokuvaa loppuun, kunnes keksin kokeilla katsomista tietokoneelta ja sehän sitten toimi.) meinasivatkin viedä hermot, elokuvakokemus oli upea. Vaikka alkuperäisteosta olikin muuteltu (itkin sisäisesti, kun yksi kirjan parhaista ja samalla kauheimmista repliikeistä oli jätetty pois), elokuva oli silti mahtava. Yritän tässä nyt olla käyttämättä liikaa ylisanoja, mutta katsokaa itse ja ihastukaa. Kaunis elokuva, yksinkertaisesti. Ihanat näyttelijät, ihanat puvut, ihana tarina. Kerrassaan ihana. Vivien Leigh on täydellinen Scarlett ja Clark Gable on täydellinen Rhett. Ainoa näyttelijä, josta en pitänyt, oli Leslie Howard eli Ashley Wilkes. Hyvä näyttelijä, mutta epäsopiva Ashleyn rooliin. 

Näiden lisäksi kuuntelin kirjastosta mukaan tarttunutta Kiitos ei ole kirosanaa (pidän kovasti<3) ja muutin blogin ulkoasua. Olen ihminen, joka ei koskaan muuta mitään, joten tämä muutos hämmensi itseänikin. Toivottavasti edes joku muukin tykkää kuin minä :D 

Tiivistettynä siis ihana pidennetty viikonloppu, joka tuli todella tarpeeseen monilla eri tavoilla. Huomenna alkaa uusi jakso ja uudet kujeet, katsotaan jos vaikka postaustahti palautuisi entiseen luklarin kevennyttyä. (Olo on kyllä Tuulen viemään ja Elämäni seinäruusuna jälkeen niin sekaisin, etten tiiä miten kykenen palautumaan arkeen :D) 

Iloa syksyyn ja tsemppiä opiskeluun sekä elämään muutenkin, rakkaat palloroiset! 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Elokuun luetut

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös niin? :D

Elokuussa luin kahdeksan kirjaa, joista neljä oli spefiä ja kaksi uusintoja. 

Conan Doyle, Arthur: Sherlock Holmesin seikkailut
Pearson, Mary E.: Kuka on Jenna Fox?
Meripaasi, Helena: Elämäni frettinä (Kisse #1)
Ende, Michael: Tarina vailla loppua [U]
Berg, Mary: Päiväkirja 1939-1944
Funke, Cornelia: Mustemaailma (Mustemaailma #3) [U]
McCall Smith, Alexander: Naisten etsivätoimisto nro 1 (Mma Ramotswe tutkii #1)
Colfer, Eoin: Artemis Fowl (Artemis Fowl #1)

Sherlockiin tartuin BBC:n tv-sarjan innoittamana. Kolmen kirjan yhteisniteessä oli monta tv-sarjasta tuttua tapausta, mutta myös monia uusia. Sherlockin päättelykyky on upeaa ja tarinat ovat hauskaa luettavaa. (Tosin pari tarinaa pelottivat minut hengitä.) Kolme kirjaa alkoivat kuitenkin toistaa itseään, joten lukija keksii rikollisen henkilöllisyyden tai ainakin arvaa lähelle. Pieninä annoksina tämä Baker Streetin älykäs yksityisetsivä kuitenkin toimii. Suosittelen tutustumaan! :) (Ja jouluna tulee Uuden Sherlockin joulujakso, joka sijoittuu alkuperäisten tarinoiden maailmaan, 1800-luvulle!! En malta odottaa!)

Kuka on Jenna Fox? oli nopealukuinen scifitarina. Kirja oli mielenkiintoinen ja käsitteli kiinnostavalla tavalla jännittävää aihetta. Kirjan kirjoitustyylissä jokin kuitenkin ärsytti. Ymmärrän pointin hitaasti auki kiertyvässä juonessa ja sanojen tarkistamisen sanakirjasta, mutta se oli ärsyttävää. Kirjassa oli potentiaalia, mutta se ei kykene käyttämään sitä. Kannet ovat kuitenkin todella kauniit.

Pidin nuorempana (ja pidän edelleen, mitäpä sitä salailemaan) Helena Meripaaden Koirahullun päiväkirja-sarjasta, joten päätin sitten tarttua Kisse-sarjan ensimmäiseen osaan. Kirja ei ehkä ihan täyttänyt odotuksia, mutta välipalakirjana se meni. Luen mitä luultavammin seuraavatkin osat, ja Koirahullun päiväkirjatkin tekisi mieli lukaista uudelleen.

Luin Tarinan vailla loppua viimeksi 11-vuotiaana ja muistelin pitäneeni siitä jonkin verran. Päätin lukea kirjan ja katsoa, mitä mieltä olisin nyt. Kirja onnistui yllättämään, sillä pidin siitä vielä enemmän kuin viime kerralla. Jopa edellisellä kerralla tylsistyttävä ja puuduttava keskivaihe oli nyt kiehtova ja upea. Kaunis, kiehtova, haikeansuloinen kirja, suosittelen todella paljon kaikille.

Varsovan ghetossa teinivuotensa viettäneen Mary Bergin päiväkirja on järkyttävää luettavaa. Natsien julmuudesta on kammottava lukea. Raakuudet, nälkä, kylmyys, taudit, ahtaat olot, likaisuus. Kirja aiheutti valtavaa itkemistä ja ahdistusta. Miten ikinä mitään tällaista on voinut tapahtua? Kirja kuitenkin kannattaa lukea, ihan vaan siksi, ettemme unohtaisi historian tapahtumia.

Mustemaailmakin oli uudelleenluvussa, edellinen kerta oli osapuilleen tasan neljä vuotta sitten. Trilogian viimeinen osa ei koskaan ole ollut suosikkini, mutta tällä lukukerralla tajusin tarinan hieman eri tavalla. Lempparikseni tämä ei noussut edelleenkään (pitkälti Dorian takia, tyhmä tyyppi), mutta synkän kaunis tarina on silti, upea päätös yhdelle rakkaimmalle trilogialle. Muistin taas, kuinka rakas tuo maailma ja sen hahmot ovat.

Mma Ramotswe tutkii-sarjan ensimmäisen osan luin koulua varten. Kirja oli yhdellä sanalla ihastuttava. Hyväntuulien sävy, kaunista kuvailua ja reipas päähenkilö. McCall Smith kuvaa Afrikkaa ja sen asukkaita lämpöisesti ja viehättävästi. Monta kuppia rooibos-teetä, rentoa elämänmenoa ja vetävästi kirjoitettuja hahmoja. Kirja tuo hyvää mieltä ja on nopealukuinen, sopii loistavasti kurjan harmaisiin sadepäiviin. Suosittelen hyvin lämpöisesti!

Mulla ja Eoin Colferilla ei ole ollut erityisen hyvä suhde. Artemisit tai mitkään muutkaan herran kirjat eivät koskaan tarttuneet pikku-Celen kirjastoreissuilla mukaan, ja ainoa lukemani Colferin kirja on Douglas Adamsin Linnunrata-trilogialle kirjoitettu kuudes osa Vielä yksi juttu..., joka on alkuperäisen trilogian pilaava kirjan irvikuva. (Adams-parka pyörii kai haudassaan.) Kirjasta järkyttyneenä tein vakaan päätöksen, etten koskaan lue Colferia. Pitkään vastustin periaatteesta, mutta kun veljeni luki kesällä kaikki Artemis Fowl-kirjat, tartuin ympäri taloa lojuvaan kirjoihin itsekin. Kannatti. Pidin hurjasti ensimmäisestä osasta. Artemis, mikä rikollinen nero! Kaikki hahmot, koko tapahtumasarja olivat mahtavia. Ennakkoluulot Colferia kohtaan lähtivät pois alta aikayksikön. Luen varmasti sarjan loputkin kirjat, niin hyvä ensimmäinen osa oli.

Elokuu oli vaihteleva kuukausi. Ensin oli loma, jolloin ostelin koulukamppeita, pyörin Tampereen eeppisissä tunneleissa hyvin eeppisessä seurassa, kirjoitin ja juhlin synttäreitä. Sitten alkoi lukio, joka musersi mut alleen rankkuudellaan. Joka aamu kahdeksaan, kolmena päivänä koulu loppuu neljätä, kahtena puoli kolmelta. Sen jälkeen läksyt ja sitten nukkumaan... Ei siis ole mikään ihme, etten ole ehtinyt päivitellä blogia, lukea tai kirjoittaa. Eiköhän se tästä lähde sujumaan, seuraava jakso on paljon kevyempi. Että kyllä minä olen hengissä, älkää huoliko! :) Syyskuussa on tullut paljon hyviä uutisia ja odotan lokakuuta erittäin innokkaasti. (Mitä en ole varmaan koskaan ennen tehnyt...) 

Hyvää syksyä kaikille, pysykää terveinä ja hymyilkää!