tiistai 27. lokakuuta 2015

Kirjamessutunnelmia

Messuilla tuli tosiaan pyörittyä, tässäpä vähän raporttia. Kuvia ei ole kuin pari, mutta ehkä te kykenette antaa anteeksi laiskalle valokuvaajalle ;)

Lauantaiaamuna bussi ajoi Messukeskuksen pihaan kymmeneltä. Siitä seikkailin tieni sisään, pohjoiselta sisäänkäynniltä eteläiselle, treffasin kaverit (Suden, Ellenin ja Kirjaneidon) ja kävin heittämässä tavarat pressitiloihin. Tuntui todella hienolta tulla ja mennä vain bloggajapassia heilauttamalla! (Saan iloa pienistä asioista, kuten huomaatte.) 

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Elina Hirvosen ja Anna-Riikka Carlsonin Ideasta kirjaksi-keskustelu. Keskustelu oli kiinnostava ja antoisa monin puolin. Erityisen kiinnostavaa oli kuunnella Hirvosen taustatutkimuksesta, kuinka hän oli kysellyt juttuja lääkäreiltä ja tutkinut Helsingin keskustaa poliisien kanssa. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat tehdä valtaisaa taustatutkimusta, sillä itse en laiskamatona heihin kuulu. (Siksi kirjoitankin erittäin epärealistisia juttuja.) 

Keskustelun jälkeen lähdimme tutkimaan messujen kirjatarjontaa. Koska olen erittäin huono suunnistamaan ja suuntavaistoni on olematon, olin koko ajan ihan hukassa. Olisin yksin liikkuessani luultavasti eksynyt myyntipöytien väliin, jäänyt sinne ja löytynyt ensi vuonna uusia messuja järjestettäessä. Kierrellessämme näimme myös Jari Litmasen ja mahdottoman pitkän nimmarointijonon.

Seuraavana menimme katsomaan Nuori Aleksis-palkinnon jakoa. Yhtäkään ehdokaskirjoista en ollut lukenut, mutta raadin perustelut herättivät kyllä mielenkiinnon. 

Syötyämme ruokamessujen osastolta hakemamme ruuan, palasimme Takaumalle, jossa Kaari Utrio ja JP Koskinen keskustelivat kirjalijan vuodesta ja toimeentulosta. Koskinen oli kirjoittanut ylös kirjoittamistulonsa vuoden ajalta ja se oli hurjaa kuunneltavaa. Joinain kuukausina rahaa voi tulla paljon, joinain todella paljon. Esimerkiksi Me naiset-lehden jatkokertomuksesta maksetaan hurjasti!

Saavuimme kuuntelemaan Anu Holopaista hieman kesken kaiken. Holopaisen Ihon alaiset on ollut lukulistallani kuukausikaupalla ja nyt se nousi vielä korkeammalle. Tämä kirja on oikeasti pakko lukea! 

Seuraava ohjelma oli e-kirjapaneeli. En itse ole erityisemmin innostunut e-kirjoista, vaikka ne ovatkin käteviä ja vievät vähemmän tilaa. Rakkaus paperikirjoihin on kuitenkin suuri. En oikein jaksanut keskittyä tähän paneeliin, koska aihe ei kiinnostanut. Puhujat olivat kuitenkin hyviä ja vakuuttavia. 

Illan viimeiseksi ohjelmaksi jäi Antti Holman Kauheimmat runot. Nimensä mukaan ne olivat aivan järkyttäviä, mutta Holman esiintyminen toi hymyn huulille. Sitten olikin jo aika lähteä omiin suuntiin. Nukahdin heti sänkyyn päästyäni. 

Yöpaikassani oli unikaveri valmiina<3

Sunnuntaina menimme ensin kuuntelemaan Tittamari Marttista ja Siri Kolua, jotka keskustelivat nuortenkirjallisuudesta tällä hetkellä. Keskustelu oli hauska, mutta asiallinen. Aihe oli itselle tuttuakin tutumpi, mutta sitä oli silti mukava kuunnella. Kirjat ovat nuorille tärkeitä, sen kirjailijat totesivat moneen kertaan. Uskaltauduin esityksen jälkeen pyytämään hauskalta ja aurinkoiselta Siri Kolulta vielä nimikirjoituksenkin! 

Seuraavaksi menimme jonottamaan Elina Rouhiaisen nimmareita. WSOY:n pisteellä järjestetty haastattelu ei ollut paikaltaan paras mahdollinen. Haastattattelijan ja Rouhiaisen mikit eivät toimineet kuin vasta loppuvaiheessa ja jonossa kuunteleminen ei ollut yhtä miellyttävää kuin penkillä istuen kuuntelu. Sain kuitenkin nimmarin ja upean Susiraja-keksin, jonka kirjailija oli itse leiponut. Totesin åisteellä jo ääneen, ettei keksi varmastikaan kestä ehjänä kotiin asti ja oikeassahan minä olin. Illalla kotiin päästyäni kaivoin kassistani pussillisen Susiraja-rouhetta. (Siskoni tosin lohdutti minua sanomalla, että siitä tuli palapeli.) 

Kiertelimme vielä messualueella ja osuimme Osuuskumman pisteelle, jossa sitten olikin kirjailijoita vaikka muille jakaa: Magdalena Hai, J. S. Meresmaa, Maria Carole, Salla Simukka... Kaikilta edellämainituilta sain nimikirjoitukset, paitsi Meresmaalta, joka kulki kyllä osaston edustaa edestakaisin, mutta ei pysähtynyt. (Ehkä olisi itse pitänyt olla rohkea ja kiskaista hihasta...) Käteni tärisivät ja suu kieltäytyi tottelemasta aivoja muuttaen puheeni kummalliseksi änkytykseksi ja mongerrukseksi kirjailijajoukon keskellä seistessäni. Ihan mahtava kokemus kuitenkin! 

Osuuskumman pisteeltä jatkoimme matkaa syömään, minkä jälkeen oli aika sanoa heipat messuille. Hyppäsimme raitiovaunuun ja ajoimme Akateemiseen kirjakauppaan juomaan herkullista kaakaota ja ninjailemaan kirjalahjoja toisillemme. 


Sitten täytyikin jo lähteä juna-asemalle, jossa jaoimme kirjapaketit toisillemme, pidimme itkettävät ja naurattavat läksiäispuheet, halailtiin paljon mutta liian vähän ja lopulta erottiin. 

Junassa feat. Kaikenkarvaiset ystäväni, messuilta saatu kirjanmerkki, metrilaku ja glitterkynnet

Juna jyskytti läpi pimenevän illan, ja lopulta pääsin kirjoineni kotiin varsin väsyneenä, mutta onnellisena. Arkeen palaaminen sattui ja tuntui kurjalta ihanaakin ihanamman messuviikonlopun jälkeen. Muistoja (ja metrilakua) kuitenkin jäi lohduttamaan harmaata arkeani<3 


Messuostokseni. Janne Tellerin Samantekevää oli luettu jo aiemmin, mutta sen sai halvalla ja se oli niin järkyttävä ja ajatuksia herättävä kirja, että se oli osittain pakko ostaa itselle. Maria Carolen Tulen tyttäriä on pitänyt lukea jo pitkän aikaa ja nyt sain lopulta aikaiseksi ostaa sen. Plussana kirjassa tietty kirjailijan omistuskirjoitus. Kaikki Anne Frankin päiväkirjat ehdittiin ostaa jonottaessani Elina Rouhiaisen nimmaria, joten kanssamessuilijani ystävällisesti painostivat minua ostamaan lohdukseksi Jane Austenin Viisastelevan sydämen. Tätä Austenia en ole vielä lukenut ja pokkari on hurmaavan kaunis, joten ehkä minä en paljoa hävinnyt. J. S. Meresmaan Mifongin ajan ja Jessie Burtonin The Miniaturistin sain lahjaksi. Ensimmäisen olen lukenut muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Jälkimmäisestä en ole koskaan kuullutkaan, mutta se vaikuttaa todella kiinnostavalta. 

Mahtavat messut siis kaikin puolin. Kiitos bloggaajapassin järjestäneille, mahtava tilaisuus meille bloggajille. Kiitos esiintyjille, olitte mahtavia. Kiitos muille bloggaajille, joiden tapaaminen oli yhtä aikaa hömmentävää ja mahtavaa. Kiitos kirjailijoille ja kirjakauppiaille, jotka toivat kirjansa myyntiin ja saivat onnea ja ihastusta aikaan. Kiitos ystäville, olette rakkaita. <3

Kiitos.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015

(Kun kaikki muutkin, niin minäkin.)


Elikkäs huomenna tämä tyttö lähtee kohti Helsingin kirjamessuja. Erityistä ohjelmaa ei mulla vielä ole, mutta voisi ruveta tutkiskelemaan ohjelmaa :) Tavoitteena on nähdä kavereita, hiplailla kirjoja (ja ehkä jopa ostaa jotain ylensyöneen kirjahyllyn kauhuksi), käydä katsomassa kiinnostavia ohjelmia ja ylipäänsä nauttia tunnelmasta. Messut ovat mulle ensimmäiset ja oon jo vuosikaudet haaveillut sinne pääsystä lukien kateellisena muiden blogien juttuja messuista. Mutta nyt minäkin pääsen paikalle :) 

Mahtava viikonloppu tuntuu olevan tulossa. Saa tulla nykäisemään hihasta ja muuten vaan tökkimään, jos minuun törmää. Nimilappu löytynee jostain, glitterkynnet ovat toinen hyvä tuntomerkki. 

Messuilla nähdään!  :)

perjantai 16. lokakuuta 2015

Olen eksynyt Latviassa (Riika, osa 2)

(No siis en oikeasti ole. Otsikko on Ultra Bran biisistä Minä suojelen sinua kaikelta ja käytin sitä, koska se sopii tilanteeseen.)

Matkapostauksen toinen osa. Sisältää tärähtäneitä kuvia ja mukahauskaa tekstiä.

Ja kuvissa ei ole vesileimoja oman laiskuuden takia, mutta kaikki ne ovat minun tai jonkun perheenjäseneni ottamia. Siis oikeesti varastin naapurin Jormaperan kameran ja siirsin ne kaikki omaan blogiini.  Ethän siis vie niitä.

Riika 10.10.-13.10.2015

Maanantai 11.10.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena. Oli aika lähteä uusiin seikkailuihin.


Ensimmäinen kohde oli vanhoihin zeppeliinihalleihin rakennettu tori. Miljöö oli upea ja inspiroiva, villasukat ja lapaset saivat sormet syyhyämään ja värikkäät vihannekset hymyilemään. (ja kalaosato haisi järkyttävältä.)




Rautatiesilta

Kaupunki ja sen mukulakivet kutsui taas horjahtelemaan kulkemaan.

Miau♥
Matkan rähjäisin talo. Se näyttää romahtavan millä hetkellä hyvänsä, mutta on omalla tavallaan viehättävä. 



Löysimme lähistöltä synagogan, joka on koko Latvian ainoa, Kaikki muut on hävitetty. Ajatus tuntuu hurjalta ja samalla surulliselta. Synagoga oli kaunis sisältä, hämmentävän valoisa. Rakennus oli kummallisesti piilossa, sisäänkäynti ei ollut kadun puolella. Ehkä siihenkin on syynsä.





Jatkoimme matkaa vanhaan keskustaan.  Ensimmäisenä vastaan tuli Mustapäiden talo. Mustapäät olivat (kait?) jokin seura, mutta nimi herätti suunnattomasti hilpeyttä.






Aukiolla oli hurjasti muitakin kauniita taloja.






Jatkoimme matkaamme kohti Kissataloa.

Erään talon seinällä oli varsin kauniit kukkamaalaukset, 




Taidemuseon ulkoseinällä oli maalauksia. 





Huvittava tuo välkähdys ikkunassa.



Tässä välissä päätimme mennä juomaan teetä pikkuiseen teehuoneeseen. Paikka oli todella tunnelmallinen ja tee oli herkullista.

Norsukannussa oli rooibosia ja metallikannussa savuteetä.

Teetä juotiin pienistä ja suloisista kupeista. 

Oolog-teen mukana tuli pieni Buddha-patsas, jonka päälle kaadettiin aina vähän teetä. Sillä Buddha pysyi tyytyväisenä ja toi teenjuojalle iloa. 

Koska olen taitava enkä lainkaan kömpelö, kaadoin viimeisen teekuppini housuilleni. Hyvä minä!

Näimme tornin. 
Kissatalon rakentaja ei aikoinaan päässyt Suureen kiltaan (älkää minulta kysykö, mikä se on tai oli), joten hän rakensi talon kiltataloa vastapäätä ja asetti talon katolla olevat kissat pyllistämään killan talolle.




Kissatalolta menimme syömään Lido-nimiseen ravintolaan. Siellä annoksensa sai rakentaa itse ja ruoka oli todella hyvää.




Jatkoimme matkaa Latvian kansalliskirjastolle.



Kirjoja lasin takana


Vierailijoille jaettiin tällaiset lätkät kaulaan. 


Kirjastossa oli vain tietokirjallisuutta, joten siinä mielessä se ei ollu tkiinnostava. Eri kerroksissa oli kuitenkin erilaisia "näyttelyitä" ja kerrosten värikoodit olivat mukavan pirteitä.




Hauska valokuvanäyttely eri paikoissa lukevista ihmisistä. 


Ehdottomasti näyttelyn paras kuva! 




Aulassa ollut sarjakuva. Tekstiä en ymmärrä, mutta pointti tulee kai selväksi. 
Kirjastossa olisi ollut 11 kerrosta, mutta vain kahdeksanteen pääsi ilman opastettua kierrosta. Sieltäkin oli kyllä komat maisemat. 







Ennen shoppailemaan lähtöä kävimme kahvilassa.

Kakku oli hyvää, tee ei. 
Tavarataloja ei Stockmannin lisäksi keskustan alueella ole, joten kiertelimme läheisen kauppakeskuksen vaatekauppoja.

Nauroin tämän kaupan nimelle ihan liikaa. 
Sitten olikin jo aika palata asunnolle ja mennä nukkumaan.


Tiistai 13.10.

Herätys oli aamulla seitsemältä, teki hieman tiukkaa. Söimme aamupalan ja ajoimme bussilla lentokentälle, jossa söimme hieman tukevammin. Sitten nousimme lentokoneeseen ja lensimme takaisin Suomeen. Pääsin istumaan ikkunapaikalle, sain todella hyviä kuvia :)




Kun maa katosi

Hei Helsingfors!

Koneen laskeuduttua ja saatuamme matkalaukun pakkauduimme jälleen autoon, ajoimme Ikeaan syömään ja siitä sitten suoraan kotiin. Sitten oli hyvä tilaisuus katsella valokuvia, purkaa laukku ja kuvailla ostoksia, (Osa kuvista otettu keskiviikkoaamuna, siksi tuo valo.)


Huulirasva. En omistanut sellaista tällä hetkellä ja huuleni olivat rohtuneet. Tuli tarpeeseen.


Latviassa yksi suurimmista myyntituotteista on meripihka. Meripihkatuotteita myyviä kauppoja oli lähes joka kadunkulmassa. Lopulta minäkin hankin tällaisen kauniin korun itselleni. Valinnanvaikeus oli suunnaton, ihania vaihtoehtoja kun oli lukuisia. 



 En muista, olenko koskaan maininnut täällä rakkauttani neuleisiin ja villapaitoihin. Kyseiset vaatekappaleet ovat elämäni suurin heikkous ja ostelisin niitä minkä kerkiäisin, jos olisi rahaa. (Niitä on muutama tuolla vaatekaapissa.) Tämän ihanuuden kuitenkin hommasin, se on ihanan pehmeä ja ihanan lämmin.(Ja todella vaikea kuvattava, näyttää muodottomalta möhkäleeltä.) Olen rakastunut.


Mekot ovat toinen rakkauteni, joten mukaan tarttui tämä punainen. Yksinkertainen, mutta kivan värinen.

Matka oli kaikin puolin mukava. Riika on todella kaunis kaupunki, ja monipuolinen: löytyy uutta ja vanha, rujonkaunista ja kiiltäväksi kiillotettua. Jotain samaa kuin Tallinna, jotain ihan erilaista. Kaupunki inspiroi, mieleen tuli kirjoitusidea ja halu piirtää paperinukkeja. Tähän(kin) kaupunkiin haluaisin joskus palata. Suosittelen Riikaa ihmisille, jotka eivät halua lähteä kovin kauas, mutta nähdä kuitenkin jotain uutta ja jännää.